Uusiouusiokäyttöä

Tein aikoinaan lattiatyynyille päälliset kierrätysmateriaalista. Kuvassa vasemmalla oleva tyynynpäällinen oli aiemmin neulehame, oikeanpuoleinen taas on tehty neulepaidasta. Molemmat vaatteet olivat varsin suurta kokoa ja peräisin kierrätyskeskuksesta. Nyt on tullut aika pukea lattiatyynyt uuteen asuun, mutta mitä ihmettä teen näille vanhoille tyynynpäällisille? Kaivataan siis ideoita uusiouusiokäytöstä!


Tyynynpäälliset ovat käytössä nukkaantuneet, mutta eiköhän noita vielä saa siistittyä. Molemmat neuleet ovat muuten varsin joustavaa materiaalia ja venyivät siis tyynyjen päällä selvästi suuremmiksi kuin tuosta kuvasta voisi päätellä.

Dralon-kuidun kimallusta

Muutaman kuukauden ajan nurkissa pyörineet pari mohairkerää ovat kutkuttaneet mieltä siitä asti, kun sain ne Salainen neuleystävä -vaihdossa. Nyt sitten tartuin toimeen ja ryhdyin tekemään langasta pientä boleroa. Pätkän neulottuani tajusin, että tämä lanka kimaltaa! Kuvasta se ei tahdo välittyä, mutta Idéna Mohair Lux aivan varmasti kimaltaa! Syylliseksi veikkaan tuota langan toista materiaalia, dralonia. Koska kyseessä on minulle ennestään aivan tuntematon tekokuitu, niin oli pakko ottaa selvää, mistä on kyse.


Dralon on kauppanimi eräälle muovikuidulle, ilmeisesti tietynlaiselle polyaramidille. Valmistajan mukaan kuitu on "pehmeä ja lämmin, mutta myös kestävä". Ilmeisesti tuon dralonin ansiota on se, että lanka ei tunnu kutittavan niin pahasti kuin mohair yleensä. Noin yleensä ottaen en olekaan innostunut mohairista juuri tuon ihoärsytyksen takia. Oikeanlaisen paidan kanssa tämä bolero ei nyt tulekaan kosketuksiin ihon kanssa, vaikka mohair saattaa joskus pistellä ohuen paidankin läpi... Raportoin sitten, miten kävi!

Boleron mallina on muuten Reading-In-Bed Shrug Interweave Knitsin sivuilta (pdf). Löysin ohjeen Ravelryn kautta, jossa oli kuva myös Kid Mohairista tehdystä versiosta. Kuvio vain ei näytä omassani erottuvan vielä kovin hyvin, mutta ehkä on parempi olla vielä manaamatta. Viimeistely tekee joskus ihmeitä!

Liukuvärikämmekkäät

Schoppel-Wollen Zauberball on vilahdellut blogeissa jo pitkään. Kommentit ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia: osa rakastaa, osa pitää hankalana neuloa, jonkun mielestä kuluu nopeasti sukkana. Koska tuollaista oli vaan pakko päästä kokeilemaan, ostin minäkin ikioman taikapallon ensimmäisiä joululahjoja varten. Jouluunhan on enää viisi kuukautta!

Todellinen taikalanka on kyseessä, sillä yhdestä kerästä syntyivät sitten kolmet kämmekkäät. Tosin niistä vain yhdet päätyvät lahjalaatikkoon, toiset tulevat miehelleni ja kolmannet minulle. Omani ovat yksinkertaisemmat resorineulekämmekkäät sisäkäyttöön, mutta nämä miesten kämmekkäät halusin tehdä pääosin sileänä neuleena.


Liukuvärikämmekkäät miehelle
Lanka: Schoppel-Wolle Zauberball, väri suklaakerma (creme of chocolate)
Puikot: 3
Tiheys: 30 s ja 42 krs = 10 cm
Mallineuleet: sileä neule, resorineule (2 o, 2 n)
Silmukoita on resorin kohdalla 64 ja sileällä osuudella 68. Ensimmäisen resorin jälkeen lisäsin siis neljä silmukkaa ja loppuresoria aloittaessa taas kavensin neljä.

Nauhojen ihmeellinen maailma

Tutustuin käsintehtyihin nauhoihin ensi kerran viime syksynä, kun sain kokeilla ystävien opastuksella lautanauhan ja pirtanauhan tekemistä. Tänä keväänä mieheni teki ystävällisesti minulle laudat pahvista ja pääsin tekemään ensimmäisen pätkän lautanauhaa kotona, ihan vain avaimenperäksi tai koristeeksi johonkin. Päättely sitten jäi moneksi viikoksi, kunnes vihdoin lauantai-iltana sain päät palmikoitua televisiota katsellessa. Tadaa!


Nauhan päättely tapahtui ikioman nauhapirran onnellisessa odotuksessa. Nauhakirjoja on haettu kirjastosta ja lankakeriä kasattu pöydän nurkalle odottamaan. Eilen sunnuntaina sitten vihdoin sain sen! Tänään päivä on harmaa ja niin ovat kuvatkin. Kaunis tuo silti on, ikioma pirtani!


Eilen kävin myös Seurasaaressa, jossa oli Käsityön päivät ja Riikan markkinat. Ihanat myyntikojut ja museon oma kauppa asettivat lukemattomia houkutuksia. Ihastuin erityisesti Lankadontin kojuun ja porilaisen Kannon tilan tuotteisiin. Vaikka yritän nyt kovasti hillitä uusien lankojen ostamista, niin mukaan tarttui vyyhti ruskeaa suomenlampaan villalankaa.


Lanka on muuten yllättävän pehmeää! Se saa kuitenkin jäädä vielä odottamaan ideoita. Minua odottaa nyt iso läjä rikkinäisiä villasukkia. Olen niin huono parsimaan, että edessä taitaa olla uusien sukkaosien tekeminen ehjiin varsiin...

Puuvilla!!!

Materiaalitietous ei ole ollenkaan turha juttu. Toki sitä minullekin on jonkin verran kertynyt vuosien varrella. Tiedon soveltaminen neulomiseen onkin sitten kokonaan toinen asia. Onkohan olemassa tietopakettia eri materiaalien ominaisuuksista ja siitä, miten ne vaikuttavat neuleen valmistusprosessiin?

Kaikista neuleprojekteistani varmasti yli 95 % on lähtenyt liikkeelle villalangasta. Olen vuosia sitten tehnyt puuvillasekoitteesta kesäneuleen, joka ei onnistunut kovin hyvin. Tämä tapahtui kuitenkin noin vuonna 5 eN (=ennen Neulomista, siis ihan jatkuvaa neulomista), joten tuntui luontevalta ajatella, että tuolloiset vaikeudet ovat takanapäin. Niinpä hankin 900 grammaa SandnesGarnin Fiesta-lankaa, puuvilla-akryylisekoitetta.


Aloitin neuleprojektin, jossa oli materiaalin lisäksi haasteena se, että langasta oli tarkoitus tulla neuletakki miehelle. Haasteen tuplasi se, että sopivaa ohjetta ei löytynyt ja päätin lopulta tehdä neuleen ihan itse suunnitellen, laskemalla ja kokeilemalla. Tästä kerroinkin jo huhtikuun lopulla, kun aloitin neuleen. Aikaa on siis jo kulunut,. Itse neulominen oli nopeaa, mutta työssä oli pitkiä taukoja matkojen vuoksi ja ihan siitäkin syystä, että keskittymiskykyni ei salli näin ison työn tekemistä yhteen soittoon. Nyt tuli kuitenkin valmista - tavallaan.

Miksi, oi miksi en tajunnut, että puuvilla on painavaa?! Toisin sanottuna hihansuu roikkuu selvästi alempana, kuin mitä pelkän hihan sovittaminen ja mittailu antoivat odottaa. Tuon hihanpituuden olisi voinut vielä myydä trendikkäänä yksityiskohtana, mutta lisäksi hiha on liian leveä tuosta ylhäältä, kun tavoitteena on kuitenkin suhteellisen nuorekas vaate. Hihat menevät siis purkuun. Harmittaa vietävästi! Ei pitäisi tietysti yllättyä, että ensimmäinen lähes itse suunniteltu tekele ei ole kertaheitolla kunnollinen, mutta, mutta...

Toinen korjattava yksityiskohta näkyy kuvassa myös: Nappikaitale on kaula-aukon kohdalta hiukan liian löysä. Neuloin sen alaresorista alkaen kahtena kappaleena, erikseen molemmille puolille. Niskassa ompein kaitaleet sitten yhteen. Kaitaleiden lyhentäminen ja kiinnittäminen uudelleen lyhyeltä matkalta ei onneksi ole suuri homma, mutta tuntuu kyllä raskaalta vielä noiden hihojen päälle.

Siinä vaiheessa, kun ihan todella saan kaiken valmiiksi ja napit ommeltua, odotan syvää kiitollisuutta neuletakin saajalta. Huoh. Joka tapauksessa syytän tästä kaikesta puuvillaa. Taitoni eivät vain riitä sen kanssa kikkailuun - vielä!

Mikä ihana kuukausi!

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen on ollut mahdollisuus nautiskella kesästä rennosti: vierailla kotiseudulla, tavata perhettä ja ystäviä kiireettömästi.


Käsityöt ovat kulkeneet mukana reissussa. Kotona paras yhdistelmä on ollut aurinko, parveke ja käsityö sekä hyvää seuraa ihmisen tai kirjan muodossa. Valmiina ovat viime postissakin mainitsemani sukat Novitan ohjeella. Kuva ei ole järin onnistunut, mutta tutun mallin siitä varmasti tunnistaa. Nämä ajattelin laittaa lahjaksi, sillä samantyylisiä minulla on jo useampi pari anopin tekemänä. Pääasia oli, että sai nyt itsekin kokeiltua tätä mallia. Kyllä, ohjetta seuraamalla tulee ihan oikeasti tuollaisia laineita!


Jo keväällä herättelin virkkuuharrastusta pienillä näperryksillä. Nyt sitten päätin ottaa homman haltuun virkkaamalla kevään SNY-kierroksella tulleesta Safranista pitsiboleron. Lanka pahus loppui kuitenkin kesken, joten täytyy vielä hommata yksi kerä lisää. Pitsivirkkaus on yllättävän nopeaa. Käsiala ei silti ole erityisen paljon siistiytynyt vielä tuon yhden tekeleen aikana. En vaan ole eläessäni osannut virkata erityisen kauniisti! Sen täytyy olla synnynnäinen ominaisuus, joka minun tapauksessani hyppää sukupolven yli...


Neuleita on ehtinyt lähteä maailmalle kuvaamattakin. Viimeistelin ikuisuuksia tekeillä olleen tilkkupeitteen - enkä tietenkään ottanut siitä kuvaa! Peitto meni eräälle parhaimmista ystävistäni, jonka kanssa olemme jo kolmasluokkalaisina jakaneet työpöydän käsityötunnilla. Tai siis oikeastaan peite meni hänen elokuussa ilmestyvälle jälkikasvulleen ja mukaan lähtivät myös pikkuruiset villasukat - kaikki tietysti sukupuolineutraalilla värityksellä!

Huhtikuussa aloitettu miehen neuletakki on nyt nappilistoja vaille valmis! Toivottavasti jo seuraavaan postiin saan siitä kuvan tänne.