Muuttomyssy

Netti- ja neulontariippuvuus vievät jo uhkaavasti energiaa töiltä. Nyt käynnissä oleva muutto taitaa palauttaa meikäläisenkin maan pinnalle. Muuttoa odotellessa heräsin talveen ja värkkäsin tämän myssyn Dropsin Merinosta. Malli on nimeltään Lue.

Toteutus oli aivan yksinkertaisesti oikeilla ja nurjilla silmukoilla, mutta silti jälki on jotain hiukan erilaista. Sovelsin ohjetta tälle ohuemmalle langalle. Lisäspeksejä voi lukea muistiinpanoistani ravelryssa. Myssy ei vielä laskeudu ihan niin kauniisti kuin haluaisin, mutta käytössä se sitten toivon mukaan mukautuu pollaan.

Muuttoauto tosiaan saapuu muutaman tunnin päästä, joten tämä tekstikin on nyt kiireessä kyhätty. Luvassa on isompi asunto (lisää tilaa langoille!) ja sen järjestely ja sisustaminen kestänee tovin. Saapa nähdä, jäävätkö neulomukset sivuun, kun ompelukone alkaa surrata sisustusjuttuja...

Jyrkkä ei talviunille

Lähestyvä talvi on saanut tämän bloggaajan melkein vaipumaan talviunille. Tiukka päätös jaksamisen puolesta on nyt kuitenkin tehty! Vitamiinit ja ulkoilu saavat luvan pitää silmät auki päiväsaikaan ja energiatason korkealla! Nyt kun kirjoitin sen tännekin, niin sehän tapahtuu, eikö?

Neuletouhujen osalta syyskuu oli hidas, mutta lokakuussa tahti jo parani. Pipo ja huivi kummitytölle valmistuivat, samoin pari salaista projektia. :) Nyt alkaakin sitten loppukiri joulua kohti!

Valmis, valmis, valmis!

Elämäni ensimmäinen lähes tulkoon omalla ohjeella tehty neuletakki on nyt ihan oikeasti valmis. Reppanaa ei tuossa kuvassa ole vielä pesty ja nappilistakin näyttää ihan kierolta, mutta siinä se lapsukainen kuitenkin on. Ohje on sovellettu tälle langalle yhdistelemällä yhden villapaidan ja yhden neuletakin ohjetta sekä mittailemalla erästä hyvän kokoista hupparia. Kovasti vaadittiin myös taskulaskimella näpertelyä ja yritystä ja erehdystä.

Tämän neuleen taival alkoi helmikuussa, kun ostin langat. Huhtikuussa ehdin oikeasti aloittamaan ja neule eteni lähes valmiiksi heinäkuussa. Nappilista oli silloin kuitenkin liian löysä, joten lyhensin sitä hieman ja kiinnitin uudelleen. Hihojakin oli tuolloin vielä aikomus kaventaa, mutta sitten ne alkoivatkin näyttää aika hyviltä. :) Nyt lokakuussa sain sitten napitkin ommeltua kiinni ja tadaa! Siinä se on ja uusi omistajakin vaikutti tyytyväiseltä. Ehkä seuraavaksi uskaltaisi neuloa jotain itsellekin.

Mohairkriisi

Miksi, voi miksi ihoni ei kestä mohairia?! Olen kuullut, että monilla tällaiseen materiaaliyliherkkyyteen liittyy muutenkin taipumus allergioihin. Minulla ei tietääkseni moisia ongelmia ole, mutta suloisen pehmeä pörröinen mohair saa ihollani aikaan inhoreaktion. Huokaus. En saa pitää mohairia päälläni, mutta saan sentään koskea siihen. Niinpä puikoilla onkin viimeisimmässä Novita-lehdessä ollut Taikabolero Rose Mohair -langasta. Oi, kuinka ihanan sutjakasti se soljuukaan puikoilla! Tämä menee lahjaksi. Enempää en uskallakaan tässä vielä paljastaa. :)


Pääkopassa on pitkään pyörinyt myös ideoita ompeluprojekteiksi. Nyt sain vihdoin kaivettua ompelukoneen ja saumurin esille. Ompelutuntuma ei ole ihan niin hakusessa kuin pelkäsin. Nyhersin nurkista löytyneistä materiaaleista pari uutta hedelmäpussia vanhojen likaisiksi pinttyneiden tilalle. Jospa pian sitten vaatteitakin...

Maatuskoja

Neulesyksy oli osaltani varsin hiljainen syyskuun ensimmäiset pari viikkoa työn ja ulkomaanmatkan takia. Nyt onkin pakko esitellä maatuskoitani: toinen on ostettu Pietarista ja toinen on tehty itse. Pietarissakin yritin etsiskellä lankakauppaa, mutta vastaan tuli ainoastaan Novitan lankoja Gostinyy Dvorin kauppakeskuksessa. Jostain syystä eivät sitten lähteneet mukaan...


Parin viikon tauko neulomisesta on tehnyt hyvää fysiikalle, mutta sormet tahtovat taas puikoille. Huomenna saan toivottavasti aloitettua siskon synttärilahjan valkoisesta Rose mohairista - eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä merkkipäivään on enää kolme viikkoa! Nyt pitäisi vielä päättää malli Fabruary Lady Sweaterin (ravelry) ja uusimmassa Novita-lehdessä olleen Taikaboleron (ravelry) välillä. Hmm, taikabolero taitaisi olla monikäyttöisempi... Noh, raportoin sitten, mihin päädyin.

Talvi-illan lämpimäiset

Osallistuin Ravelryn Lankalaatikko-ryhmän talvi-iltavaihtoon. Lahjoja on niin kiva saada! Sain minulle vielä tuntemattomalta ihanalta ihmiseltä sormikkaat ja kämmekkäät sekä paljon teetä ja suklaata. Nam. Herkulliset värit muuten noissa kämmekkäissäkin!


Käsineet ovat alpakkaa ja kämmekkäät angoraa. Suoraan sanottuna ei ole koskaan pälkähtänyt mieleeni yhdistää asusteita tuolla tavalla. Loistava idea ja ihana värien ja materiaalien yhdistelmä! Kiitos hyvä tuntematon vaihtokamuni!

Neulesyksy alkaa

Rippilahjaksi tekemäni Nalu Mitts -kämmekkäät eivät sitten koskaan ehtineet kuvaan asti. Lahjojeni kanssa näin käy huolestuttavan usein. Saan työn valmiiksi niin viime tipassa, että kuvaamiseen ei vain jää aikaa! Tällä kertaa meidän täytyi istua vielä kymmenisen minuuttia autossa kyläpaikan pihassa muiden odottaessa, että saan toisen kämmekkään valmiiksi. Onneksi olimme etuajassa, joten emme varsinaisesti myöhästyneet sovitusta vierailuajasta. Rippilapsi itse tykkäsi lahjoista - tai oli ikäisekseen erityisen kohtelias. :)


Noita kämmekkäitä varten olin tietysti ostanut lankaa reilusti, joten tässä näkyy nyt tuo sama Novita Florica -lanka jo seuraavassa työssä. Kummipoika täyttää pian vuoden ja kuvassa ovat hänelle lahjaksi tulevat lapaset. Jotain muutakin pitänee vielä pakettiin keksiä, mutta tuossa on ainakin alku.

Lapaset ovat alku myös neulesyksylle. Kesäisiä neuleita ei enää tee mieli tehdä ja ihana talvilangat houkuttelevat aivan uudella tavalla. Neulesyksy näyttääkin jo varsin kiireiseltä. Lokakuussa sisko täyttää pyöreitä vuosia, joulukin jo lähestyy ja osallistun ainakin yhteen vaihtoon. Neulottava ei siis tule hetkeen loppumaan! Kun vielä saisi viimeisteltyä keskeneräisetkin työt...

Virkattua

Isommat työt valmistuvat minulta aina hitaasti. Alkukesän ahkeruus kostautuu nyt, kun teen vähän kaikkea, enkä tunnu saavan mitään valmiiksi. Inspiroituakseni boleron virkkaamisesta uudelleen, esittelen tässä pari virkkaustyötä kevään ajalta. Virkattu hiiri meni pakettiin kevään salaiselle neuleystävälleni Iikalle. Tai oikeastaan hänen kissalleen Pennille... Idea löytyi käsityöblogista, mutta en millään muista mistä! Sisällä on kuitenkin suklaamunan yllätyskotelo, jonka sisälle laitoin rapisemaan muistaakseni auringonkukansiemeniä.


Virkattu kukka puolestaan koristaa kirpparilta löytämääni samettibleiseriä. Olen laiska kiertämään kirpputoreja, mutta melkein aina sieltä sitten löytyy jotain. Tänä kesänä olen kokeillut myös kirpparimyyntiä ensi kerran vuosikausiin. Toisen roju todellakin on toisen löytö, ainakin myytyjen tavaroiden perusteella. Onneksi!


Kesän aikana olen myös pohtinut bloggaamista. Aloitin touhun viime keväänä osana Salainen neuleystävä -lankavaihtoa. Blogi oli helppo tapa raportoida paketeista ja samalla oli mukava tutustua blogitekniikkaan. Tämän kesän aikana olen suorastaan jäänyt koukkuun! Tarkoitukseni on nyt jatkaa tätä kokeiluna aloitettua touhua niin kauan kuin intoa ja lukijoita vain piisaa. Oma tekeminen ja omat projektit selkeytyvät blogikirjoittelun kautta. Lisäksi into käsitöihin on tämän myötä vain kasvanut. Syksyn kiireiden vaikutusta bloggaamistahtiini en uskalla vielä ennustaa, mutta aion ainakin yrittää parhaani!

Ennen boleroon tarttumista pitää kuitenkin hoitaa vielä yksi neuleprojekti. Nalu Mitts -kämmekkäät (Ravelryssa) olisi tarkoitus tehdä Novita Floricasta ennen sukulaisvierailua ensi viikolla. Kämmekkäät menevät sukulaistytön rippilahjan kylkiäisiksi. Vähän hirvittää, sillä teini-ikäiset ovat tunnetusti kranttuja värien ja mallien suhteen. Toivotaan parasta!

Uutta ja vanhaa sukkaa

Karvainen kaveri tunkee nykyään joka kuvaan. Otoksen on kuitenkin tarkoitus esitellä pitkästä aikaa itselleni kutomiani sukkia. Kyseessä ovat siis Bombadil-sukat seiskaveikasta koon 3,5 puikoilla. Kärjestä alkaen kudottaessa riittävän tiukka aloitus on minulle aina haaste. Yllättävän hyvin se näissä kuitenkin onnistui. Aivan ihanaa on seurata tuon köynnöskuvion muodostumista! Kuvaamisen jälkeen sukat piti kuitenkin äkkiä ottaa pois, sillä kyllähän tuo seiskaveikka kutittelee paljaita varpaita turhan paljon. Talvea odotellessa!

Myös Reading-In-Bed-shrug eli bolero Idéna Mohair Luxista valmistui ja täytyy myöntää, että mohairsekoite ei tuntunut kutittavan ainakaan paidan läpi. Ehkä tästä on kiittäminen tuota jännittävän kuuloista muovikuitua, dralonia. Bolero lähti kuitenkin syntymäpäivälahjaksi äidille. Saatan kutoa itselleni vielä samanlaisen, sillä samaa lankaa jäi vielä. Itse asiassa tuohon boleroon sitä meni alle 50 grammaa!

Varsin pyhimysmäinen olo puolestaan on tullut projektista, joka nyt on meneillään. Tutkin sängyn alusen, vaatekaapin lattian, pyykkikorin pohjan ja lopulta itse sukkalaatikonkin metsästäessäni mieheni villasukkia. Niitä vain ON joka puolella ja ei, niitä ei koskaan pestä. Nyt sitten otin pesu- ja parsimisurakan, joka on osoittautunut oikeastaan aika hauskaksi! Jos reikä on suuri, niin puran koko sukan reikään asti ja neulon kärkeä uudelleen niin paljon kuin on tarpeen. Pahimmissa tapauksissa vanhasta sukasta jää jäljelle vain varsi. Olen aina ollut todella huono parsimaan (tuloksena aina epämääräinen möykky), joten siksikin tämä tapa on ollut mukavampi ja ehkä myös hieman kestävämpi. Nyt sitten eteen tulivat parit sukat, joissa oli vähäpätöinen reikä, jonka takia ei huvittanut purkaa. Tuumasin hetken, kokeilin ja tadaa! Minähän osaan parsia - joten kuten ainakin. Miten tämä on päässyt tapahtumaan?


Kuvan sukkapari on muuten jo kertaalleen korjailtu. Varsi on alkuperäinen, mieheni äidin tai mummon neuloma. Loppuosa on sitten minun neulomaani, jossa on raitoina alkuperäisten sukkien sinistä ja sitten kaikenlaista langanjämää omista varastoistani. Näitä kirkuvan raidallisia on vaan niin mukava tehdä, vaikkeivät ne kovin hienostuneita tai vaativia olekaan. Sommittelu on mukavaa ja lisäksi äidiltä opittua ja siksikin tärkeää.

Lankavuori

Tässä taannoin yritin selvittää, mitä lankakokoelmassani on. Sain jopa luetteloitua lähes kaikki lankani Ravelryyn. Kuvan ottaminen osoittautui sitten varsin työlääksi. Tässä keikuin jakkaralla ja yritin napsia kuvaa. Käsi vaan tuppasi tärisemään liikaa, kun tuo kamera on kuitenkin aika painava. Ei tullut kuin tällainen värisuhru.


Se ilo projektista kuitekin oli, että hahmotin paljon paremmin lankavarastoni todellisen tilan. Lattialle levitettynä lankoja ei ollut aivan niin paljon kuin kuvittelin, mutta seitsemän laatikkoa ne kuitenkin täyttävät...


Nyt näiden laatikoiden matka vie takaisin sohvan alle. Jos vielä joskus keksisi paremman tavan näiden säilyttämiseen pienissä tiloissa, niin helpottaisihan se elämää. Ehkä pitäisi mennä puutyökurssilla ja opetella itse nikkaroimaan säilytyskalusteensa...

Uusiouusiokäyttöä

Tein aikoinaan lattiatyynyille päälliset kierrätysmateriaalista. Kuvassa vasemmalla oleva tyynynpäällinen oli aiemmin neulehame, oikeanpuoleinen taas on tehty neulepaidasta. Molemmat vaatteet olivat varsin suurta kokoa ja peräisin kierrätyskeskuksesta. Nyt on tullut aika pukea lattiatyynyt uuteen asuun, mutta mitä ihmettä teen näille vanhoille tyynynpäällisille? Kaivataan siis ideoita uusiouusiokäytöstä!


Tyynynpäälliset ovat käytössä nukkaantuneet, mutta eiköhän noita vielä saa siistittyä. Molemmat neuleet ovat muuten varsin joustavaa materiaalia ja venyivät siis tyynyjen päällä selvästi suuremmiksi kuin tuosta kuvasta voisi päätellä.

Dralon-kuidun kimallusta

Muutaman kuukauden ajan nurkissa pyörineet pari mohairkerää ovat kutkuttaneet mieltä siitä asti, kun sain ne Salainen neuleystävä -vaihdossa. Nyt sitten tartuin toimeen ja ryhdyin tekemään langasta pientä boleroa. Pätkän neulottuani tajusin, että tämä lanka kimaltaa! Kuvasta se ei tahdo välittyä, mutta Idéna Mohair Lux aivan varmasti kimaltaa! Syylliseksi veikkaan tuota langan toista materiaalia, dralonia. Koska kyseessä on minulle ennestään aivan tuntematon tekokuitu, niin oli pakko ottaa selvää, mistä on kyse.


Dralon on kauppanimi eräälle muovikuidulle, ilmeisesti tietynlaiselle polyaramidille. Valmistajan mukaan kuitu on "pehmeä ja lämmin, mutta myös kestävä". Ilmeisesti tuon dralonin ansiota on se, että lanka ei tunnu kutittavan niin pahasti kuin mohair yleensä. Noin yleensä ottaen en olekaan innostunut mohairista juuri tuon ihoärsytyksen takia. Oikeanlaisen paidan kanssa tämä bolero ei nyt tulekaan kosketuksiin ihon kanssa, vaikka mohair saattaa joskus pistellä ohuen paidankin läpi... Raportoin sitten, miten kävi!

Boleron mallina on muuten Reading-In-Bed Shrug Interweave Knitsin sivuilta (pdf). Löysin ohjeen Ravelryn kautta, jossa oli kuva myös Kid Mohairista tehdystä versiosta. Kuvio vain ei näytä omassani erottuvan vielä kovin hyvin, mutta ehkä on parempi olla vielä manaamatta. Viimeistely tekee joskus ihmeitä!

Liukuvärikämmekkäät

Schoppel-Wollen Zauberball on vilahdellut blogeissa jo pitkään. Kommentit ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia: osa rakastaa, osa pitää hankalana neuloa, jonkun mielestä kuluu nopeasti sukkana. Koska tuollaista oli vaan pakko päästä kokeilemaan, ostin minäkin ikioman taikapallon ensimmäisiä joululahjoja varten. Jouluunhan on enää viisi kuukautta!

Todellinen taikalanka on kyseessä, sillä yhdestä kerästä syntyivät sitten kolmet kämmekkäät. Tosin niistä vain yhdet päätyvät lahjalaatikkoon, toiset tulevat miehelleni ja kolmannet minulle. Omani ovat yksinkertaisemmat resorineulekämmekkäät sisäkäyttöön, mutta nämä miesten kämmekkäät halusin tehdä pääosin sileänä neuleena.


Liukuvärikämmekkäät miehelle
Lanka: Schoppel-Wolle Zauberball, väri suklaakerma (creme of chocolate)
Puikot: 3
Tiheys: 30 s ja 42 krs = 10 cm
Mallineuleet: sileä neule, resorineule (2 o, 2 n)
Silmukoita on resorin kohdalla 64 ja sileällä osuudella 68. Ensimmäisen resorin jälkeen lisäsin siis neljä silmukkaa ja loppuresoria aloittaessa taas kavensin neljä.

Nauhojen ihmeellinen maailma

Tutustuin käsintehtyihin nauhoihin ensi kerran viime syksynä, kun sain kokeilla ystävien opastuksella lautanauhan ja pirtanauhan tekemistä. Tänä keväänä mieheni teki ystävällisesti minulle laudat pahvista ja pääsin tekemään ensimmäisen pätkän lautanauhaa kotona, ihan vain avaimenperäksi tai koristeeksi johonkin. Päättely sitten jäi moneksi viikoksi, kunnes vihdoin lauantai-iltana sain päät palmikoitua televisiota katsellessa. Tadaa!


Nauhan päättely tapahtui ikioman nauhapirran onnellisessa odotuksessa. Nauhakirjoja on haettu kirjastosta ja lankakeriä kasattu pöydän nurkalle odottamaan. Eilen sunnuntaina sitten vihdoin sain sen! Tänään päivä on harmaa ja niin ovat kuvatkin. Kaunis tuo silti on, ikioma pirtani!


Eilen kävin myös Seurasaaressa, jossa oli Käsityön päivät ja Riikan markkinat. Ihanat myyntikojut ja museon oma kauppa asettivat lukemattomia houkutuksia. Ihastuin erityisesti Lankadontin kojuun ja porilaisen Kannon tilan tuotteisiin. Vaikka yritän nyt kovasti hillitä uusien lankojen ostamista, niin mukaan tarttui vyyhti ruskeaa suomenlampaan villalankaa.


Lanka on muuten yllättävän pehmeää! Se saa kuitenkin jäädä vielä odottamaan ideoita. Minua odottaa nyt iso läjä rikkinäisiä villasukkia. Olen niin huono parsimaan, että edessä taitaa olla uusien sukkaosien tekeminen ehjiin varsiin...

Puuvilla!!!

Materiaalitietous ei ole ollenkaan turha juttu. Toki sitä minullekin on jonkin verran kertynyt vuosien varrella. Tiedon soveltaminen neulomiseen onkin sitten kokonaan toinen asia. Onkohan olemassa tietopakettia eri materiaalien ominaisuuksista ja siitä, miten ne vaikuttavat neuleen valmistusprosessiin?

Kaikista neuleprojekteistani varmasti yli 95 % on lähtenyt liikkeelle villalangasta. Olen vuosia sitten tehnyt puuvillasekoitteesta kesäneuleen, joka ei onnistunut kovin hyvin. Tämä tapahtui kuitenkin noin vuonna 5 eN (=ennen Neulomista, siis ihan jatkuvaa neulomista), joten tuntui luontevalta ajatella, että tuolloiset vaikeudet ovat takanapäin. Niinpä hankin 900 grammaa SandnesGarnin Fiesta-lankaa, puuvilla-akryylisekoitetta.


Aloitin neuleprojektin, jossa oli materiaalin lisäksi haasteena se, että langasta oli tarkoitus tulla neuletakki miehelle. Haasteen tuplasi se, että sopivaa ohjetta ei löytynyt ja päätin lopulta tehdä neuleen ihan itse suunnitellen, laskemalla ja kokeilemalla. Tästä kerroinkin jo huhtikuun lopulla, kun aloitin neuleen. Aikaa on siis jo kulunut,. Itse neulominen oli nopeaa, mutta työssä oli pitkiä taukoja matkojen vuoksi ja ihan siitäkin syystä, että keskittymiskykyni ei salli näin ison työn tekemistä yhteen soittoon. Nyt tuli kuitenkin valmista - tavallaan.

Miksi, oi miksi en tajunnut, että puuvilla on painavaa?! Toisin sanottuna hihansuu roikkuu selvästi alempana, kuin mitä pelkän hihan sovittaminen ja mittailu antoivat odottaa. Tuon hihanpituuden olisi voinut vielä myydä trendikkäänä yksityiskohtana, mutta lisäksi hiha on liian leveä tuosta ylhäältä, kun tavoitteena on kuitenkin suhteellisen nuorekas vaate. Hihat menevät siis purkuun. Harmittaa vietävästi! Ei pitäisi tietysti yllättyä, että ensimmäinen lähes itse suunniteltu tekele ei ole kertaheitolla kunnollinen, mutta, mutta...

Toinen korjattava yksityiskohta näkyy kuvassa myös: Nappikaitale on kaula-aukon kohdalta hiukan liian löysä. Neuloin sen alaresorista alkaen kahtena kappaleena, erikseen molemmille puolille. Niskassa ompein kaitaleet sitten yhteen. Kaitaleiden lyhentäminen ja kiinnittäminen uudelleen lyhyeltä matkalta ei onneksi ole suuri homma, mutta tuntuu kyllä raskaalta vielä noiden hihojen päälle.

Siinä vaiheessa, kun ihan todella saan kaiken valmiiksi ja napit ommeltua, odotan syvää kiitollisuutta neuletakin saajalta. Huoh. Joka tapauksessa syytän tästä kaikesta puuvillaa. Taitoni eivät vain riitä sen kanssa kikkailuun - vielä!

Mikä ihana kuukausi!

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen on ollut mahdollisuus nautiskella kesästä rennosti: vierailla kotiseudulla, tavata perhettä ja ystäviä kiireettömästi.


Käsityöt ovat kulkeneet mukana reissussa. Kotona paras yhdistelmä on ollut aurinko, parveke ja käsityö sekä hyvää seuraa ihmisen tai kirjan muodossa. Valmiina ovat viime postissakin mainitsemani sukat Novitan ohjeella. Kuva ei ole järin onnistunut, mutta tutun mallin siitä varmasti tunnistaa. Nämä ajattelin laittaa lahjaksi, sillä samantyylisiä minulla on jo useampi pari anopin tekemänä. Pääasia oli, että sai nyt itsekin kokeiltua tätä mallia. Kyllä, ohjetta seuraamalla tulee ihan oikeasti tuollaisia laineita!


Jo keväällä herättelin virkkuuharrastusta pienillä näperryksillä. Nyt sitten päätin ottaa homman haltuun virkkaamalla kevään SNY-kierroksella tulleesta Safranista pitsiboleron. Lanka pahus loppui kuitenkin kesken, joten täytyy vielä hommata yksi kerä lisää. Pitsivirkkaus on yllättävän nopeaa. Käsiala ei silti ole erityisen paljon siistiytynyt vielä tuon yhden tekeleen aikana. En vaan ole eläessäni osannut virkata erityisen kauniisti! Sen täytyy olla synnynnäinen ominaisuus, joka minun tapauksessani hyppää sukupolven yli...


Neuleita on ehtinyt lähteä maailmalle kuvaamattakin. Viimeistelin ikuisuuksia tekeillä olleen tilkkupeitteen - enkä tietenkään ottanut siitä kuvaa! Peitto meni eräälle parhaimmista ystävistäni, jonka kanssa olemme jo kolmasluokkalaisina jakaneet työpöydän käsityötunnilla. Tai siis oikeastaan peite meni hänen elokuussa ilmestyvälle jälkikasvulleen ja mukaan lähtivät myös pikkuruiset villasukat - kaikki tietysti sukupuolineutraalilla värityksellä!

Huhtikuussa aloitettu miehen neuletakki on nyt nappilistoja vaille valmis! Toivottavasti jo seuraavaan postiin saan siitä kuvan tänne.

Villalankakesä

Elämäni kolmannet kämmekkäät valmistuivat! En ole aiemmin tajunnut, mihin tämmöisiä oikein tarvitsee, mutta lähipäivien koleat säät ovat saaneet mielen muuttumaan. Tästä taitaa tulla villalankakesä ja näitä pitää siis tehdä lisää! Mallin nimi on Polysemiakämmekkäät, julkaistu Ullassa. Lankana oli salaisen neuleystävän lähettämä Mark & Kattensin Top Wool. Nelosen puikoilla nämä väsäsin.

Aiemmin aloittamani Sukkia-kirjan neulomisprojekti on jäähyllä. Uusien mallien kokeiluun pitäisi ostaa uutta lankaa ja yritän nyt hillitä itseäni ostosten kanssa. Sitä paitsi pitäisi ihan oikeasti koittaa tehdä niitä kesäneuleitakin... Täytyy kyllä myöntää, että nytkin puikoilla on villasukat seiskaveikasta. Malli on ymmärtääkseni vanha perinnemalli, jota anoppinikin usein käyttää, mutta itse hyödynnän Novitan ohjetta, jossa on resori kuviopitsin yläreunassakin.

Yöpipo

Viimeisestä SNY-paketista pääsi jo lanka puikoille. Sinistä myssyä olin kaivannutkin, joten tuo lanka osui nyt ihan oikeaan. Neuloin tämän myssyn mukaelmana Dropsin mallista seiskan puikoilla televisioillan iloksi. Oikeastaan avasin telkkarin siksi, että olisi jotain tekemistä käsityön ohella, ei päinvastoin. Useimmat kirjat eivät tahdo pysyä auki neuloessa tai ne eivät mahdu syliin neuleen kanssa samaan aikaan. Mieluummin kyllä lukisin, sillä television tarjonta ei ole moneen vuoteen oikein vakuuttanut... Myssy kuitenkin valmistui dekkarisarjojen voimalla!

Lankana oli tuo Zitron Vento, puuvilla-polyakryylisekoite, joka tuntuu ihanan pehmeältä ja yllättävän lämpimältä. Sitä oli myös kiva neuloa. Lankaa ei mennyt kuin hiukan toista kerää, joten tästä olisi riittänyt löysempäänkiin myssyyn, jollaisista pidän vielä enemmän. Onneksi langanlopuista voi vielä taiteilla koristuksia tähän tekeleeseen. Ei kylläkään nyt - kello on melkein yksi yöllä! Höyhensaarille!

Salaisuudet paljastuu...

...kuulostaa iskelmävärssyltä, mutta on täyttä totta. Salainen neuleystäväni kevään ajan on ollut Susa, joka piti salaisuuden erittäin taitavasti koko kauden. Suurkiitokset mukavista hetkistä näiden pakettien parissa! Olet sommitellut minulle toinen toistaan mieluisampia yllätyksiä. Samalla olen saanut tutustua ihaniin uusiin lankalaatuihin ja -merkkeihin, joita en varmasti olisi itse rohjennut kokeilla!


Sitten itse viimeiseen pakettiin, jonka myötä salaisuudet siis paljastuivat: Jättimäisestä paketista löytyi lankoja vaikka millä mitalla. Upea vihreän kirjava mohairlanka (Idéna Mohair Lux) päätynee huiviksi. Hauska sininen Zitron Vento -puuvillalanka odottaa vielä toteutusideaa. Marks & Kattensin Top Wool -kerästä tulee aika varmasti osa sukkia tai lapasia. Lähetyksessä oli myös muistikirja, lempisuklaatani Geishaa ja lahjapaketti! Susa oli tehnyt minulle todella kauniin huivin salomoninsolmuilla. Suotuisia kuvausolosuhteita huiville ei tahtonut oikein löytyä, joten nyt siitä pääsee ihastelemaan vain kauniita yksityiskohtia. Myös parvekepeikkomme olivat hurmiossa. Suurkiitokset Susa!

Bambua!

Näiden sukkien teemaksi tuli bambu: neuloin ne bambupuikoilla bambulangasta. Bambupuikkoja kokeilin nyt ensimmäistä kertaa, mutta en aivan välittömästi niihin ihastunut, sillä lanka ei oikein luistanut ja käsiala jäi ikävän löysäksi. Täytyy kuitenkin yrittää vielä villalangan kanssa!

Itse malli on jälleen Sukkia-kirjasta, jonka malleja aloin siis neulomaan läpi. Ohjeen sukat on neulottu villa-puuvillasekoitteella, mutta bambu sopii tällaisiin sandaalisukkiin minusta vielä paremmin, sillä kesällähän näitä käytetään. Mallineule oli yksinkertaisempaa kuin olisin kirjan kuvasta päätellyt: käytännössä joka toinen rivi oli oikeaa, joka toinen 3 o, 1 n. Ei siis mitään järin jännittävää, mutta onneksi sukassa oli muita itselleni uusia juttuja.

Ensinnäkin kantapään kavennukset tehtiin hiukan perusvillasukasta poiketen niin, että kantapohja muodostui kiilamaiseksi tavallisen nelikulmaisen sijaan. Koska isovarvas neulottiin erikseen, niin myös kärkikavennukset tehtiin vain toiseen reunaan. Silmukoiden päätteleminen kärjessä piti tehdä silmukoimalla. Koska tekniikka on minulle vieras, eikä kirjan takaosan tekniikkaosiossakaan ollut sitä neuvottu, niin päättelin silmukat sitten omalla tavallani. Jälkeenpäin löysin kuitenkin Käspaikka-sivustolta ohjeen silmukointiin. Ensi kerralla osaan!

Villit sukat

Sain viime talvena Villit silmukat -sarjan Sukkia-kirjan, josta on muuten ilmestynyt oivallinen arvostelu neulelehti Ullassa 1/09. Nyt sain vihdoin aikaiseksi aloittaa mallien kokeilun. Jospa into riittäisi kaikkien mallien neulomiseen! Siinä olisikin oiva projekti kesäksi.

Ensimmäisenä ovat vuorossa pitsikuvioiset sukat. Käytin varastostani löytynyttä vyötteetöntä kerää, jota käsikopelolla arvelisin kuitenkin Novita Bambinoksi. Kärjestä aloitettavien sukkien ohje oli pääosin selkeä, mutta sitä noudattamalla en saanut kantapäästä istuvaa, vaikka kahdesti yritin. Lopulta tein kantapäästä sitten oman sovellukseni, jossa ohjeesta poiketen hiukan lisäsin silmukoita. Jotta soveltaminen ei jäisi tähän, niin tein vielä ohjeen varsien sijaan hyvin matalat joustinneulevarret. Näin sukista tuli juuri kesäkäyttöön sopivat. Ihanan pehmeän langan ansiosta ne on mukava vetää jopa paljaaseen jalkaan!

Seuraava malli on jo tekeillä. Raportti on luvassa myös siitä!

---

SNY-kausi lähestyy loppuaan. Salainen neuleystäväni taannoin jo kyseli, että mitä toivoisin viimeiseen pakettiin. En vain ole keksinyt mitään erityistoivetta, sillä olen varsin "kaikkiruokainen" ja tähänastiset paketit ovat kaikki olleet aivan oikeasti todella ihania! Mielitekoja minullakin toki on, mutta on silti mukavampaa yllättyä. Kiitokset kuluneesta keväästä salaiselle ystävälle jo tässä vaiheessa!

Pääsiäispaketti ja neule miehelle

Huhtikuun SNY-paketti löysi kaiken reissaamisen keskellä tiensä käsiini vasta perjantaina. Ihanassa pääsiäishenkisessä paketissa oli vaikka mitä! Ihaninta ovat kuitenkin paketin langat. Alpakkalankaan tutustuin itse vasta tänä talvena, mutta innostuinkin siitä sitten todella. Nämä langat pääsevät kaiketi mukaan talviasusteinnostukseen, joka valtaa minut aina syksyisin. Nuo sukkalangat puolestaan ovat kyllä liian kauniita sukkalangoiksi, mutta ehkä niistä saa tehdä jotain muutakin... :) Paketista löytyi myös suklaata, tarroja ja lehti täynnä ristipistomalleja. Näitä jälkimmäisiä ei voi olla koskaan liikaa! Kiitos hyvä SNY!

Maaliskuun paketissa tullutta Elfiniä sain tilattua jo lisääkin ja pieni huivini on nyt valmis! Tuossa kuvassa tuotos on vielä viimeistelyä vaille valmis, mutta laitan paremman kuvan ehtiessäni. Huivi valmistui eilen illalla, ja saman tien aloitin elämäni tähän asti pelottavimman neuleprojektin: neuletakin miehelle! Kyseessä on puuvillasekoitelanka, jota kudon vitosen puikoilla ja vieläpä ilman ohjetta! Allekirjoittaneen kyvyillä tämä on siis aikamoista riskinottoa. Saapa nähdä, mitä tästä projektista tulee...

SNY-lanka puikoilla!

Salaisen neuleystävän viimeksi lähettämässä paketissa ollut Elfin-lanka pääsikin jo heti puikoilla. Laitan kuvan, kun vain ehdin. Nyt piti tulla kuitenkin tänne tilittämään, että valvoin viime viikonloppuna yhtenä yönä kolmeen asti, kun en vain malttanut laskea neuletta käsistäni! Monet SNY-rinkiläiset lienevät vanhoja konkareita tässä, mutta minulle tällaisiin mittoihin paisuva neulekuume on jo jotain tavatonta. Hui.

Hui on sikälikin sopiva ilmaus, että huivia yritän siitä saada aikaiseksi. Malli on Ullassa julkaistu Fifi 2. Lanka ei tietenkään riitä, mutta tilaan jostain lisää. Tämä on kyllä aivan minun tapaistani - aloittaa käsityö, vaikka tiedän jo heti alussa, että materiaaleja ei ole riittävästi. Lanka oli vain niin ihana tuntuista, että siitä piti heti päästä tekemään jotain. Myssyä en uskaltanut yrittää, kun mohair tuppaa paljasta ihoa vastaan minua kutittelemaan. Huivin voi sentään aina kietaista korkeakauluksisen puseron tai takin päälle. -Hmm, tuossakin taisi olla epätoivoista selittelyn makua. Ehkä neulomisella ei aina tarvitse olla muuta funktiota tai päämäärää kuin se nautinto, jonka kaunis puikoilla soljuva lanka tuottaa!

Suklaata!

Odotettu paketti saapui Salaiselta Neuleystävältä. En voi olla ihailematta ihmisiä, joilla värikoordinaatio on hallussa. Tämä paketti vei sydämeni suklaan ja vaaleanpunaisen sävyillään.

Geisha-patukan nähdessäni minun oli pakko mennä sähköpostiin kurkistamaan, mitä oikein kirjoitin SNY-lomakkeeseen. En kuitenkaan ole paljastanut siellä Geisha-pahettani, vaan SNY luki ajatukseni. Kyseessä on siis ehdoton lempisuklaani, jota olen rakastanut aivan pienestä pitäen.

Lankoja paketissa oli kerä ihanan herkullista Elfiniä ja kokonaista neljä kerää GarnStudion Safran-puuvillalankaa. Värit olivat juuri minulle mieleiset - sitten vain etsimään ohjeita! Kiitos, SNY, ihanasta paketista!

Neuleet vs. työ

Jostain syystä neuleinnostus on ollut kuumimmillaan samalla, kun työssä on ollut kiirettä ja stressiä. Ilmeisesti alitajuntani ohjaa minua neuletöiden pariin, koska niiden avulla on helppo nollata työpäivän jälkeen. Ajoittain tämä hulluus on kuitenkin häirinnyt työntekoakin. Olen selaillut neuleblogeja ja tulostanut neuleohjeita jopa keskellä päivää ja ajatukset ovat saattaneet pyöriä vain siinä uudessa työssä, jonka illalla pääsee aloittamaan. Asiaa ei ole yhtään auttanut se, että huonetoverini on myös käsityökärpäsen uhri! Yhdessä sitten vertailemme uusia lankaostoksia ja ihania malleja.

Kaiken neulomisen ohessa en ole saanut aikaiseksi blogata tekeleitäni, vaikka niin pyhästi itselleni lupasin. Paljon neuleita on ehtinyt valmistua, vaikka pieniä töitä ovatkin. Olen elämäni aikana tehnyt vain muutaman suuremman neuleen, sillä henkinen kynnys niiden aloittamiseen on kovin suuri. Nyt on kuitenkin kiinnostus herännyt taas niihinkin. Upeita neuletakkeja, -paitoja ja -hameita odotellessa alkuvuoden tuotanto käsittää kaikenlaista pientä.

Takkeihin ja toisiinsa sopivat asusteet ovat minulle ikuisuusprojekti. En koskaan tee niitä kerralla, vaan täydennän settejä hiljakseen. Uuten talvitakkiin sopivat violetit käsineet ovat pehmeää ja lämmintä merino-alpakka-silkkisekoitetta. Pintakuvio on peräisin Rinsessa-piposta.

Sormikkaiden valmistuttua ystäväni palautti minut maan pinnalle kertomalla, että merinovillan tuotanto ei ole erityisen eläinystävällistä. Yritän noin ylipäätään kuluttaa varsin ekosti ja eettisesti, mutta jostain syystä lankojen kohdalla en ollut asiaa ajatellut ollenkaan! Nyt pitää sitten ryhtyä ottamaan tästä selvää!

Kevättalven kunniaksi tein myös ihanat vihreät lapaset Novita Woolista, jotka suureksi surukseni onnistuin hukkaamaan vain parin viikon ikäisinä. Kuvan ehdin onneksi napsaista. Palmikkokuvio on peräisin jonkin käsityölehden palmikkopaitaohjeesta.

Sirdar

Tein tänään mukavan löydön, nimittäin neuleohjeita viime SNY-paketissa saamalleni Sirdar Juniper -langalle. Oikeastaan tuolla sivulla on vasta kuvia, ja varsinaiset ohjeet löytyvät ilmeisesti kaupoista. (Tuo sivusto oli hiukan hämmentävästi rakennettu...) Tärkeintä kuitenkin on, että löysin noita kuvia. Tuo lanka on niin monisävyinen ja rakenteeltaankin erikoinen, että on vaikea kuvitella, minkälainen neulepinta siitä tulee valmiiseen vaatteeseen. Kiitos vielä hyvä SNY! Tämä lanka on kyllä kiehtova uusi tuttavuus.

Myös SNY-pakettien suunnitteleminen on ollut hauskaa ja innostuksissani olen hankkinut materiaalit jo pariin seuraavaankin pakettiin. Samalla olen saanut hyvän syyn käydä lankaliikkeissä, ja onpa jotain tarttunut itsellekin matkaan. Lankahamstereihin en onneksi siis ryhtynyt, vaikka olen innolla jo pidempään seurannut sitäkin touhua.

Ensimmäinen SNY-paketti ikinä!

Ensimmäinen SNY-pakettini saapui tiistaina! Olin itse toisella paikkakunnalla, mutta onneksi puolisoni suostui avaamaan paketin ja lähettämään kännykkäkameranäppäyksen sisällöstä. Puhelimessa tietysti tenttasin tarkasti, millainen sisältö paketissa oli! Sieltähän löytyi 200 grammaa Sirdar Juniper -villasekoitelankaa, ystävänpäiväkortti ja suklaarasia. Nyt kun vihdoin sain kuvan otettua, niin suklaat on tietysti jo syöty. Tuossa näkyy kuitenkin tärkein eli langan ihana monisävyisyys: vihreää, sinistä ja violettia. Väriyhdistelmä on hurmaavan kaunis jo tuossa kerässä. En malta odottaa, miltä se näyttää valmiissa vaatteessa!

Aika kaikelle

Kaikella on aikansa, sanotaan. Nyt näyttää siltä, että minulle on koittanut blogiaika. Muiden neuleblogeja on ollut mukava lukea, mutta olen aina ajatellut, ettei minulla ole riittävästi aikaa ja energiaa todella panostaa blogikirjoitteluun. Nyt sitten Salainen Neuleystävä 2009 -rinkiin osallistuminen teki tästä ajankohtaista. Aion vähintäänkin esitellä täällä SNY-pakettien sisältöä ja ajatuksiani neulomisesta tämän kevään ajalta. Ehkä sitten innostun viettämään enemmänkin aikaa tämän blogin parissa.

Ainakin osaan jo lukea toisten blogeja ja neuloa samanaikaisesti. Tänäänkin on valmistunut jo monta ruutua vauvan tilkkupeitettä netissä roikkumisen ohella...