Neulesyksy alkaa

Rippilahjaksi tekemäni Nalu Mitts -kämmekkäät eivät sitten koskaan ehtineet kuvaan asti. Lahjojeni kanssa näin käy huolestuttavan usein. Saan työn valmiiksi niin viime tipassa, että kuvaamiseen ei vain jää aikaa! Tällä kertaa meidän täytyi istua vielä kymmenisen minuuttia autossa kyläpaikan pihassa muiden odottaessa, että saan toisen kämmekkään valmiiksi. Onneksi olimme etuajassa, joten emme varsinaisesti myöhästyneet sovitusta vierailuajasta. Rippilapsi itse tykkäsi lahjoista - tai oli ikäisekseen erityisen kohtelias. :)


Noita kämmekkäitä varten olin tietysti ostanut lankaa reilusti, joten tässä näkyy nyt tuo sama Novita Florica -lanka jo seuraavassa työssä. Kummipoika täyttää pian vuoden ja kuvassa ovat hänelle lahjaksi tulevat lapaset. Jotain muutakin pitänee vielä pakettiin keksiä, mutta tuossa on ainakin alku.

Lapaset ovat alku myös neulesyksylle. Kesäisiä neuleita ei enää tee mieli tehdä ja ihana talvilangat houkuttelevat aivan uudella tavalla. Neulesyksy näyttääkin jo varsin kiireiseltä. Lokakuussa sisko täyttää pyöreitä vuosia, joulukin jo lähestyy ja osallistun ainakin yhteen vaihtoon. Neulottava ei siis tule hetkeen loppumaan! Kun vielä saisi viimeisteltyä keskeneräisetkin työt...

Virkattua

Isommat työt valmistuvat minulta aina hitaasti. Alkukesän ahkeruus kostautuu nyt, kun teen vähän kaikkea, enkä tunnu saavan mitään valmiiksi. Inspiroituakseni boleron virkkaamisesta uudelleen, esittelen tässä pari virkkaustyötä kevään ajalta. Virkattu hiiri meni pakettiin kevään salaiselle neuleystävälleni Iikalle. Tai oikeastaan hänen kissalleen Pennille... Idea löytyi käsityöblogista, mutta en millään muista mistä! Sisällä on kuitenkin suklaamunan yllätyskotelo, jonka sisälle laitoin rapisemaan muistaakseni auringonkukansiemeniä.


Virkattu kukka puolestaan koristaa kirpparilta löytämääni samettibleiseriä. Olen laiska kiertämään kirpputoreja, mutta melkein aina sieltä sitten löytyy jotain. Tänä kesänä olen kokeillut myös kirpparimyyntiä ensi kerran vuosikausiin. Toisen roju todellakin on toisen löytö, ainakin myytyjen tavaroiden perusteella. Onneksi!


Kesän aikana olen myös pohtinut bloggaamista. Aloitin touhun viime keväänä osana Salainen neuleystävä -lankavaihtoa. Blogi oli helppo tapa raportoida paketeista ja samalla oli mukava tutustua blogitekniikkaan. Tämän kesän aikana olen suorastaan jäänyt koukkuun! Tarkoitukseni on nyt jatkaa tätä kokeiluna aloitettua touhua niin kauan kuin intoa ja lukijoita vain piisaa. Oma tekeminen ja omat projektit selkeytyvät blogikirjoittelun kautta. Lisäksi into käsitöihin on tämän myötä vain kasvanut. Syksyn kiireiden vaikutusta bloggaamistahtiini en uskalla vielä ennustaa, mutta aion ainakin yrittää parhaani!

Ennen boleroon tarttumista pitää kuitenkin hoitaa vielä yksi neuleprojekti. Nalu Mitts -kämmekkäät (Ravelryssa) olisi tarkoitus tehdä Novita Floricasta ennen sukulaisvierailua ensi viikolla. Kämmekkäät menevät sukulaistytön rippilahjan kylkiäisiksi. Vähän hirvittää, sillä teini-ikäiset ovat tunnetusti kranttuja värien ja mallien suhteen. Toivotaan parasta!

Uutta ja vanhaa sukkaa

Karvainen kaveri tunkee nykyään joka kuvaan. Otoksen on kuitenkin tarkoitus esitellä pitkästä aikaa itselleni kutomiani sukkia. Kyseessä ovat siis Bombadil-sukat seiskaveikasta koon 3,5 puikoilla. Kärjestä alkaen kudottaessa riittävän tiukka aloitus on minulle aina haaste. Yllättävän hyvin se näissä kuitenkin onnistui. Aivan ihanaa on seurata tuon köynnöskuvion muodostumista! Kuvaamisen jälkeen sukat piti kuitenkin äkkiä ottaa pois, sillä kyllähän tuo seiskaveikka kutittelee paljaita varpaita turhan paljon. Talvea odotellessa!

Myös Reading-In-Bed-shrug eli bolero Idéna Mohair Luxista valmistui ja täytyy myöntää, että mohairsekoite ei tuntunut kutittavan ainakaan paidan läpi. Ehkä tästä on kiittäminen tuota jännittävän kuuloista muovikuitua, dralonia. Bolero lähti kuitenkin syntymäpäivälahjaksi äidille. Saatan kutoa itselleni vielä samanlaisen, sillä samaa lankaa jäi vielä. Itse asiassa tuohon boleroon sitä meni alle 50 grammaa!

Varsin pyhimysmäinen olo puolestaan on tullut projektista, joka nyt on meneillään. Tutkin sängyn alusen, vaatekaapin lattian, pyykkikorin pohjan ja lopulta itse sukkalaatikonkin metsästäessäni mieheni villasukkia. Niitä vain ON joka puolella ja ei, niitä ei koskaan pestä. Nyt sitten otin pesu- ja parsimisurakan, joka on osoittautunut oikeastaan aika hauskaksi! Jos reikä on suuri, niin puran koko sukan reikään asti ja neulon kärkeä uudelleen niin paljon kuin on tarpeen. Pahimmissa tapauksissa vanhasta sukasta jää jäljelle vain varsi. Olen aina ollut todella huono parsimaan (tuloksena aina epämääräinen möykky), joten siksikin tämä tapa on ollut mukavampi ja ehkä myös hieman kestävämpi. Nyt sitten eteen tulivat parit sukat, joissa oli vähäpätöinen reikä, jonka takia ei huvittanut purkaa. Tuumasin hetken, kokeilin ja tadaa! Minähän osaan parsia - joten kuten ainakin. Miten tämä on päässyt tapahtumaan?


Kuvan sukkapari on muuten jo kertaalleen korjailtu. Varsi on alkuperäinen, mieheni äidin tai mummon neuloma. Loppuosa on sitten minun neulomaani, jossa on raitoina alkuperäisten sukkien sinistä ja sitten kaikenlaista langanjämää omista varastoistani. Näitä kirkuvan raidallisia on vaan niin mukava tehdä, vaikkeivät ne kovin hienostuneita tai vaativia olekaan. Sommittelu on mukavaa ja lisäksi äidiltä opittua ja siksikin tärkeää.

Lankavuori

Tässä taannoin yritin selvittää, mitä lankakokoelmassani on. Sain jopa luetteloitua lähes kaikki lankani Ravelryyn. Kuvan ottaminen osoittautui sitten varsin työlääksi. Tässä keikuin jakkaralla ja yritin napsia kuvaa. Käsi vaan tuppasi tärisemään liikaa, kun tuo kamera on kuitenkin aika painava. Ei tullut kuin tällainen värisuhru.


Se ilo projektista kuitekin oli, että hahmotin paljon paremmin lankavarastoni todellisen tilan. Lattialle levitettynä lankoja ei ollut aivan niin paljon kuin kuvittelin, mutta seitsemän laatikkoa ne kuitenkin täyttävät...


Nyt näiden laatikoiden matka vie takaisin sohvan alle. Jos vielä joskus keksisi paremman tavan näiden säilyttämiseen pienissä tiloissa, niin helpottaisihan se elämää. Ehkä pitäisi mennä puutyökurssilla ja opetella itse nikkaroimaan säilytyskalusteensa...