perjantai 17. heinäkuuta 2009

Puuvilla!!!

Materiaalitietous ei ole ollenkaan turha juttu. Toki sitä minullekin on jonkin verran kertynyt vuosien varrella. Tiedon soveltaminen neulomiseen onkin sitten kokonaan toinen asia. Onkohan olemassa tietopakettia eri materiaalien ominaisuuksista ja siitä, miten ne vaikuttavat neuleen valmistusprosessiin?

Kaikista neuleprojekteistani varmasti yli 95 % on lähtenyt liikkeelle villalangasta. Olen vuosia sitten tehnyt puuvillasekoitteesta kesäneuleen, joka ei onnistunut kovin hyvin. Tämä tapahtui kuitenkin noin vuonna 5 eN (=ennen Neulomista, siis ihan jatkuvaa neulomista), joten tuntui luontevalta ajatella, että tuolloiset vaikeudet ovat takanapäin. Niinpä hankin 900 grammaa SandnesGarnin Fiesta-lankaa, puuvilla-akryylisekoitetta.


Aloitin neuleprojektin, jossa oli materiaalin lisäksi haasteena se, että langasta oli tarkoitus tulla neuletakki miehelle. Haasteen tuplasi se, että sopivaa ohjetta ei löytynyt ja päätin lopulta tehdä neuleen ihan itse suunnitellen, laskemalla ja kokeilemalla. Tästä kerroinkin jo huhtikuun lopulla, kun aloitin neuleen. Aikaa on siis jo kulunut,. Itse neulominen oli nopeaa, mutta työssä oli pitkiä taukoja matkojen vuoksi ja ihan siitäkin syystä, että keskittymiskykyni ei salli näin ison työn tekemistä yhteen soittoon. Nyt tuli kuitenkin valmista - tavallaan.

Miksi, oi miksi en tajunnut, että puuvilla on painavaa?! Toisin sanottuna hihansuu roikkuu selvästi alempana, kuin mitä pelkän hihan sovittaminen ja mittailu antoivat odottaa. Tuon hihanpituuden olisi voinut vielä myydä trendikkäänä yksityiskohtana, mutta lisäksi hiha on liian leveä tuosta ylhäältä, kun tavoitteena on kuitenkin suhteellisen nuorekas vaate. Hihat menevät siis purkuun. Harmittaa vietävästi! Ei pitäisi tietysti yllättyä, että ensimmäinen lähes itse suunniteltu tekele ei ole kertaheitolla kunnollinen, mutta, mutta...

Toinen korjattava yksityiskohta näkyy kuvassa myös: Nappikaitale on kaula-aukon kohdalta hiukan liian löysä. Neuloin sen alaresorista alkaen kahtena kappaleena, erikseen molemmille puolille. Niskassa ompein kaitaleet sitten yhteen. Kaitaleiden lyhentäminen ja kiinnittäminen uudelleen lyhyeltä matkalta ei onneksi ole suuri homma, mutta tuntuu kyllä raskaalta vielä noiden hihojen päälle.

Siinä vaiheessa, kun ihan todella saan kaiken valmiiksi ja napit ommeltua, odotan syvää kiitollisuutta neuletakin saajalta. Huoh. Joka tapauksessa syytän tästä kaikesta puuvillaa. Taitoni eivät vain riitä sen kanssa kikkailuun - vielä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti