Uutta ja vanhaa sukkaa

Karvainen kaveri tunkee nykyään joka kuvaan. Otoksen on kuitenkin tarkoitus esitellä pitkästä aikaa itselleni kutomiani sukkia. Kyseessä ovat siis Bombadil-sukat seiskaveikasta koon 3,5 puikoilla. Kärjestä alkaen kudottaessa riittävän tiukka aloitus on minulle aina haaste. Yllättävän hyvin se näissä kuitenkin onnistui. Aivan ihanaa on seurata tuon köynnöskuvion muodostumista! Kuvaamisen jälkeen sukat piti kuitenkin äkkiä ottaa pois, sillä kyllähän tuo seiskaveikka kutittelee paljaita varpaita turhan paljon. Talvea odotellessa!

Myös Reading-In-Bed-shrug eli bolero Idéna Mohair Luxista valmistui ja täytyy myöntää, että mohairsekoite ei tuntunut kutittavan ainakaan paidan läpi. Ehkä tästä on kiittäminen tuota jännittävän kuuloista muovikuitua, dralonia. Bolero lähti kuitenkin syntymäpäivälahjaksi äidille. Saatan kutoa itselleni vielä samanlaisen, sillä samaa lankaa jäi vielä. Itse asiassa tuohon boleroon sitä meni alle 50 grammaa!

Varsin pyhimysmäinen olo puolestaan on tullut projektista, joka nyt on meneillään. Tutkin sängyn alusen, vaatekaapin lattian, pyykkikorin pohjan ja lopulta itse sukkalaatikonkin metsästäessäni mieheni villasukkia. Niitä vain ON joka puolella ja ei, niitä ei koskaan pestä. Nyt sitten otin pesu- ja parsimisurakan, joka on osoittautunut oikeastaan aika hauskaksi! Jos reikä on suuri, niin puran koko sukan reikään asti ja neulon kärkeä uudelleen niin paljon kuin on tarpeen. Pahimmissa tapauksissa vanhasta sukasta jää jäljelle vain varsi. Olen aina ollut todella huono parsimaan (tuloksena aina epämääräinen möykky), joten siksikin tämä tapa on ollut mukavampi ja ehkä myös hieman kestävämpi. Nyt sitten eteen tulivat parit sukat, joissa oli vähäpätöinen reikä, jonka takia ei huvittanut purkaa. Tuumasin hetken, kokeilin ja tadaa! Minähän osaan parsia - joten kuten ainakin. Miten tämä on päässyt tapahtumaan?


Kuvan sukkapari on muuten jo kertaalleen korjailtu. Varsi on alkuperäinen, mieheni äidin tai mummon neuloma. Loppuosa on sitten minun neulomaani, jossa on raitoina alkuperäisten sukkien sinistä ja sitten kaikenlaista langanjämää omista varastoistani. Näitä kirkuvan raidallisia on vaan niin mukava tehdä, vaikkeivät ne kovin hienostuneita tai vaativia olekaan. Sommittelu on mukavaa ja lisäksi äidiltä opittua ja siksikin tärkeää.