Virkattua

Isommat työt valmistuvat minulta aina hitaasti. Alkukesän ahkeruus kostautuu nyt, kun teen vähän kaikkea, enkä tunnu saavan mitään valmiiksi. Inspiroituakseni boleron virkkaamisesta uudelleen, esittelen tässä pari virkkaustyötä kevään ajalta. Virkattu hiiri meni pakettiin kevään salaiselle neuleystävälleni Iikalle. Tai oikeastaan hänen kissalleen Pennille... Idea löytyi käsityöblogista, mutta en millään muista mistä! Sisällä on kuitenkin suklaamunan yllätyskotelo, jonka sisälle laitoin rapisemaan muistaakseni auringonkukansiemeniä.


Virkattu kukka puolestaan koristaa kirpparilta löytämääni samettibleiseriä. Olen laiska kiertämään kirpputoreja, mutta melkein aina sieltä sitten löytyy jotain. Tänä kesänä olen kokeillut myös kirpparimyyntiä ensi kerran vuosikausiin. Toisen roju todellakin on toisen löytö, ainakin myytyjen tavaroiden perusteella. Onneksi!


Kesän aikana olen myös pohtinut bloggaamista. Aloitin touhun viime keväänä osana Salainen neuleystävä -lankavaihtoa. Blogi oli helppo tapa raportoida paketeista ja samalla oli mukava tutustua blogitekniikkaan. Tämän kesän aikana olen suorastaan jäänyt koukkuun! Tarkoitukseni on nyt jatkaa tätä kokeiluna aloitettua touhua niin kauan kuin intoa ja lukijoita vain piisaa. Oma tekeminen ja omat projektit selkeytyvät blogikirjoittelun kautta. Lisäksi into käsitöihin on tämän myötä vain kasvanut. Syksyn kiireiden vaikutusta bloggaamistahtiini en uskalla vielä ennustaa, mutta aion ainakin yrittää parhaani!

Ennen boleroon tarttumista pitää kuitenkin hoitaa vielä yksi neuleprojekti. Nalu Mitts -kämmekkäät (Ravelryssa) olisi tarkoitus tehdä Novita Floricasta ennen sukulaisvierailua ensi viikolla. Kämmekkäät menevät sukulaistytön rippilahjan kylkiäisiksi. Vähän hirvittää, sillä teini-ikäiset ovat tunnetusti kranttuja värien ja mallien suhteen. Toivotaan parasta!