Käsityöt ovat kulkeneet mukana reissussa. Kotona paras yhdistelmä on ollut aurinko, parveke ja käsityö sekä hyvää seuraa ihmisen tai kirjan muodossa. Valmiina ovat viime postissakin mainitsemani sukat Novitan ohjeella. Kuva ei ole järin onnistunut, mutta tutun mallin siitä varmasti tunnistaa. Nämä ajattelin laittaa lahjaksi, sillä samantyylisiä minulla on jo useampi pari anopin tekemänä. Pääasia oli, että sai nyt itsekin kokeiltua tätä mallia. Kyllä, ohjetta seuraamalla tulee ihan oikeasti tuollaisia laineita!
Jo keväällä herättelin virkkuuharrastusta pienillä näperryksillä. Nyt sitten päätin ottaa homman haltuun virkkaamalla kevään SNY-kierroksella tulleesta Safranista pitsiboleron. Lanka pahus loppui kuitenkin kesken, joten täytyy vielä hommata yksi kerä lisää. Pitsivirkkaus on yllättävän nopeaa. Käsiala ei silti ole erityisen paljon siistiytynyt vielä tuon yhden tekeleen aikana. En vaan ole eläessäni osannut virkata erityisen kauniisti! Sen täytyy olla synnynnäinen ominaisuus, joka minun tapauksessani hyppää sukupolven yli...
Neuleita on ehtinyt lähteä maailmalle kuvaamattakin. Viimeistelin ikuisuuksia tekeillä olleen tilkkupeitteen - enkä tietenkään ottanut siitä kuvaa! Peitto meni eräälle parhaimmista ystävistäni, jonka kanssa olemme jo kolmasluokkalaisina jakaneet työpöydän käsityötunnilla. Tai siis oikeastaan peite meni hänen elokuussa ilmestyvälle jälkikasvulleen ja mukaan lähtivät myös pikkuruiset villasukat - kaikki tietysti sukupuolineutraalilla värityksellä!
Huhtikuussa aloitettu miehen neuletakki on nyt nappilistoja vaille valmis! Toivottavasti jo seuraavaan postiin saan siitä kuvan tänne.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti